Rakennusblogien runsaaseen valikoimaan liittyy tänään uusi tulokas, kun alamme tallentaa omia kokemuksiamme omakotitalon rakentamisesta sähköiseen muotoon. Teemme blogia, jotta saamme purkaa omia tuntojamme ja jospa niistä joku muukin voisi saada vinkkejä ja tukea omaan projektiinsa.
Aloitetaan esittelyllä: olemme kolmekymppinen pariskunta savosta, jolle syntyi esikoistytär viime syksynä. Minä eli "Juuliska" eli perheen äiti olen alunperin kotoisin toiselta puolelta Suomea mutta kotiutunut hyvin tänne lupsakoitten immeisten joukkoon. Mies eli "Jii" kuuluu paikalliseen alkuperäisväestöön. Olemme molemmat IT-alalla, joten rakentamisen suhteen olemme aika pitkälti aloittelijoita. Kokemusta on vain ensimmäisen yhteisen kotimme remontoinnista sekä minulla sen verran että vanhempani rakensivat taloa ollessani vielä lapsi (olen siis kuullut uretaanivaahdosta, siitä saa tehtyä kivoja "pullia" lasten leikkeihin). Turvaudumme siis ainakin henkisesti paljon isääni (supermies, joka on rakentanut täysin yksin 350-neliöisen linnan pitkästä tavarasta) sekä rakentamisen suhteen kokeneempiin ystäviimme. Talkooapuna meillä on usein myös Jiin vanhemmat. Oman jännityksensä rakentamiseen tuo tietysti tyttäremme "A", joka on tällä hetkellä vain seitsemän kuukauden ikäinen.
Ostimme metsäisen, puolen hehtaarin tonttimme kevättalvella 2012. Tontin ostaminen talvella on jo kohtuullisen typerää, mutta kun tontti oli vielä täynnä puuta (toisella puolella koivikkoa ja toisella puolella erittäin tiheää kuusikkoa) niin sitä voisi sanoa jo idioottimaiseksi ajatukseksi. Kevättä ja lumien sulamista odoteltiin mahat kuralla, ja maalailtiin piruja seinille siitä, mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan.
Tonttia olimme etsiskelleet jo pitemmän aikaa ja meillä oli kohtuullisen selvää, millainen tontin tulisi olla. Halusimme tontin, joka olisi vähintään 5000 neliötä, rauhallisella alueella, koulujen läheisyydessä, sellainen että lähimmän naapurin ikkunasta ei tarvitse katsella tv:tä tai naapurin isäntää aamukahvilla. Suuntasimme hakumme siis maaseudulle ja ostamamme tontti löytyikin sopivan matkan päästä (lue: sopivan kaukaa) kaupungin keskustasta.
Tontin myyjällä oli myynnissä useampi tontti, joista kaksi oli tasaisella maalla ja yksi loivassa rinteessä. Valitsimme rinteen, sillä siinä kasvoi isompaa puustoa ja se tuntui kotoisemmalle. Miinusta tontissa onkin sitten se, että rinne on pohjoisen puolella eli mitään auringonottajan unelmaa ei meidän pihasta tule.
Tämmöinen rämeikkö sieltä sitten talven jälkeen paljastui. Hassua, miten luminen maa huijaa ja metsä näyttää paljon "siistimmälle" ja selkeämmälle. O.o Puuta oli, kuten kuvasta näkyy, runsaasti. Tätähän me siis kai halusimmekin (?) Maasto on tontin koivikkoisen osan kohdalla täynnä maatuvia lehtiä ja tuntuu, että maapeitteen alla muljahtelee kiviä kivien vieressä. Tontin alaosassa kasvoi sankka kuusikko.
Kuusikossa maasto olikin sitten aika kosteaa ja isoja lammikoita muodostui lumien sulaessa. Myöhemmin havaitsimme että nämä olivat erittäin otollisia koteja hyttysentoukille..
Alkujärkytyksestä toivuttuamme aloimme kuitenkin raivata tonttia ja miettiä talolle sopivaa paikkaa. J käytti moottorisahaa ja minä (tuolloin jo kohtuullisen kokoisen raskausmasun kanssa) ja Jiin vanhemmat kannoimme rankoja ja oksia kasoihin. Olen todella ylpeä miehestäni, joka tarttui väsymättä (tai väsyneenä mutta sitkeästi) sahaan päivä toisensa jälkeen ja jaksoi raivata tontille talon, pihan ja autotallin mentävän aukon <3
Kesällä meillä olikin sitten jo paljon avarampi tontti. Maaston kivenmöhkäleet olivat painuneet puusavottalaisten kenkien alla ja maaperä tuntui jo varsin tasaiselle.
Loppukesällä paikalle kutsuttiin kaivinkone, joka teki selvää jälkeä maan pintakerroksesta ja samalla meille selvisi, että maaperä oli talon kohdalta (kuvassa jää oikeaan reunaan) enimmäkseen hiekkaa ja autotallin kohdalta (kuvassa kaivinkoneen osoittamassa suunnassa vasemmalla) vähän kosteampaa multaa ja osittain savea.
Seuraavassa artikkelissa kerron talopaketin valinnasta.
