Rakentaminen aloitettiin pari vuotta sitten, kun meille oli juuri syntynyt esikoinen; sisätöiden alkumetreillä olimme jo molemmat taas työelämässä ja rakentaminen tapahtui ilta- ja viikonloppupuhteina. Talopaketin saapumisesta on nyt kulunut lähes puolitoista vuotta ja mahdollinen muuttopäivä siintää jo näköpiirissä.
Tämä kulunut parivuotinen ei ole missään nimessä ollut helppo, vaikka isommilta murheilta ja huolilta ollaankin vältytty. Työelämän stressi, perheen yhteisen ajan vähyys, taloudelliset paineet, jne.. kyllähän näitä huolenaiheita riittää. Väittäisin kuitenkin, että ne ovat hitsanneet ainakin parisuhdettamme lujemmaksi, sillä on vain pakko jaksaa eteenpäin ja stressin purkautuessa on tullut ainakin puhuttua asiat halki, poikki ja pinoon. Kun päivätöiden jälkeen lähtee vielä tekemään toisen työpäivän rakennukselle (lapsen jäädessä mummon hoitoon illaksi) niin siinä on pakko vain uskoa että kyllä siitä talosta vielä valmis ja hyvä joskus tulee.
Omat harrastukset ja vapaa-aika on ollut pakko laittaa "hyllylle", käytännössä huvituksiin ei ole ollut aikaa eikä oikein ylimääräistä rahaakaan. Nämä ovat kuitenkin niitä elämän kompromisseja: jostain on luovuttava jonkun muun asian hyväksi. Epämukavuutta on siedettävä, jos jotain haluaa saavuttaa. Ja mielestäni se koskee rakentavan pariskunnan molempia osapuolia. Meillä Jii on kantanut suurimman taakan rakentamisesta harteillaan, mutta itse olen sitten koittanut ottaa omille harteilleni taakkaa kodin ja lapsen hoitamisesta. Mutta välillä on sitten vierailtu toisenkin tontilla, tarpeen mukaan toisen jaksamista helpottaaksemme.
Olen sanomattoman kiitollinen apujoukoillemme: Jiin vanhemmat ovat olleet säännöllisesti käytettävissämme lapsenvahtina ja apukäsinä raksalla. Oma isäni on viettänyt lomiaan "orjana" talollamme ja vanhempani ovat päivystäneet puhelimessa kun huolestuneet ensirakentajat ovat olleet viisautta ja vakuutteluja vailla.
Ystävämme ovat jaksaneet soitella perään kyselläkseen kuulumisiamme, vaikka itse olemmekin hautautuneet arkeemme ja unohtaneet pitää yhteyttä. Vaikka ehkä luulette häiritsevänne hommia tulemalla raksalle kahville niin ette usko, miten ihanaa on saada seuraa! Poiketkaa siis jatkossakin kylässä :)
Jii puolestaan on osoittanut uskomatonta sitkeyttä, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Niin rakentajana kuin isänäkin <3
Työ jatkuu vaikka loma alkaakin. Kesäloma on nimittäin varmasti kiireistä aikaa, jos meinaamme päästä ennen syksyä vielä uuteen kotiin asumaan. Paineita aikataulusta emme ole missään vaiheessa ottaneet, emmekä mitään deadlinea asettaneet. Entisen asunnon laitoimme vasta myyntiin, joten sekin määrittelee vielä aikataulujamme. Jospa sitä kuitenkin ehtisi vähän antaa aikaa itselleen, perheelle ja ystävillekin seuraavan kuukauden aikana ;)
 |
| Naapuri harvensi metsää tonttimme takaa - aurinko paistaa risukasaankin ;) |
